Hellurei ja hikiset sukat!

Niin, päiväkohtaisen blogin pitäminen ei aina osu ihan päivälleen.. :D Kaikki tämä häiriötoiminta johtuu tietenkin helteestä, joka lähenee neljääkymmentä. Silmien räpäyttäminen ulkona saa selän kostumaan hiestä ja koko ajan saa olla suunnilleen suonensisäisellä nesteytyksellä. Kauppaan jaksaa mennä vain joka kolmas päivä, vaikka matkaa on alle kilometri. Hautuumaan poikki pyöräily aiheuttaa kaiken lisäksi ylimääräistä sydämentykytystä. Pitempi reitti kulkee sitten autojen seassa. Mutta kaiken huippu on meidän hienot vuokrapyörät, jotka ovat noin pari numeroa liian pienet. Kovin usein niiden kanssa ei kehtaa näyttäytyä, kun ihmiset tööttäilee autoistaan ja heiluttaa käsiään. Kuulemma vain ammattipyöräiilijöillä on penkki oikealla korkeudella! Siinä sitä ajellaan polvet korvissa pitkin pitäjää, kun muuta ei voida. Autokin on edelleen ostamatta, 'kele! :(

Jatkuva makeiden juomien lipittäminen on ilmeisesti johtanut pysyvään sokerihumalaan. On aivan sama, mitä tekee, niin naama on virneessä ja iskee tarve pyöriä lattialla. Toki paikallisilla kekseillä, sipseillä, karkilla ja jäätelöllä voi olla asian kanssa jotain tekemistä... niitä kaikkia kun pitää maistella. :) Ja jäätelöä on pakko vetää koko ajan terveydellisistä syistä, ettei nestetasapaino pääse järkkymään. Kakkostyypin diabetes, here we come! Makeiden herkkujen lisäksi on päästy myös mac&cheesen (makaronia juustokastikkeessa) makuun. Joka päivä pitää iltapalaksi vetää annos m&c:a, tai uni ei tule muuten.

Motellielämän ihanuus ja autuus jäivät taakse maanantaina, kun saimme luvan muuttaa valitsemaamme vuokra-asuntoon. Hyvästi uima-allas ja meitä siellä kyttäävät ukot ja tervetuloa ankean autio ja ötökänraatojen kansoittama kämppä! :/ Nyt toki asunto näyttää jo ihan siedettävältä- meillä on jopa kalusteita. :) Tänään saatiin futon-sohva, tv-taso ja tv-kaappi, jotka joku entinen asukas oli hylännyt. Futonista saa jopa vuoteen mahdolliselle vieraalle. ;) Tai kahdelle. :D Keittiöön saatiin myös kolme hurmaavaa retrotuolia, jotka käyvät hyvin yhteen halpakaupasta ostetun taitettavan pöydän kanssa.

Sinä aikana, jonka olemme asuneet Jenkkilässä, olemme oppineet uusia asioita (mikä klisee..!:O ). Esimerkkinä mainittakoon, että vanhat ja rikkoutuneet kultakorut voi lähettää postitse johonkin sulattamoon (platina ja timantitkin käyvät) ja rahaa tulee jo seuraavana päivänä suoraan postilaatikkoon. :D Tosin raha voi olla yhtä kuin nappi ja postimerkki, kun perintökalleudet- ei siis Gene Simmonsin!- paljastuvat värjätyksi lasiksi tai muuksi rihkamaksi...Jos kiinnostaa, tsekkaa "Gold4Cash".

Kuten jo aiemmin todettiin, pyöräily ei ole jenkkien ominta alaa. Se, joka uskaltautuu pyörän selkään, ajaa luonnollisesti kolmipyörän kokoisella vehkeellä polvet päätä myöten. Kaupoissa kassat eivät osaa pakata ostoksia yhteen tai kahteen kassiin, vaan niitä pitää olla joka sormelle. Yhteen kassiin mahtuu keskimäärin teippirulla ja jogurttipurkki täkäläisen pakkausmallin mukaan... Kohta meillä keittiö peittyy pusseihin... :(

Kenkien käyttö sisällä on yksi sellainen asia, joka ei myöskään uppoa suomalaiseen ajatusmaailmaan. Miksi liata sohvat ja matot, kun kengät voi ottaa kokonaan pois? Eteisten puute voi olla yksi syy tähän dilemmaan. Takit nakataan makuuhuoneisiin, jollei ulko-oven pielessä satu olemaan naulakkoa, mutta useimmiten sisälle tullaan suoraan olohuoneeseen. Asuntomme ei ole poikkeus tässä suhteessa, mutta olemme ottaneet periaatteeksi jättää kengät oven luo. Takeista ei tarvitse murehtia näissä helteissä. Vasta lokakuussa ehkä viilenee sen verran, että voi laittaa pitkähihaisen paidan päälle.

Telkkarin kautta olemme eläneet uudelleen 1980-lukua. Bill Cosby Show, Family Matters, Matlock ja muut vastaavat sarjat ovat herättäneet uinuvat muistot olkatoppausten ja salihousujen kulta-ajasta. Sarjat ovat opettaneet meille myös sen, että puhuakseen toisessa huoneessa olevalle ihmiselle pitää oikeasti mennä vähintään oven taakse tai mielellään samaan huoneeseen, jos tahtoo kuulla jotakin. Syynä voi olla ilmasointilaitteiden jatkuva humina tai sitten yleinen ampiainen korvassa-syndrooma. Ampiaisethan ovat täällä USA:ssa isompia kuin kotimaassa. Viimeisimmän havainnon mukaan keskikoko pyörii 10+ cm:n tienoolla. Vakuutamme, että kotoisia miniampiaisia on suorastaan ikävä. :(

Hormonitoiminta saa aina välillä ylimääräistä vipinää, kun treenatut miesvartalot sattuvat samalle polulle pelkissä shortseissa. Blogin toiselta osapuolelta lähti miltei jalat alta eilen, kun sattumalta kohtasimme sangen päivettyneen ja trimmatun yksilön samassa toimistossa... Yritä siinä sitten hoitaa asioita, hemmetti. Kesän ihanuuksiin kuuluvat myös nuoret ja raamikkaat raksamiehet, joiden ansiosta on meinattu ajaa ojaan useampaan otteeseen. Helteiden aikaan ruumillisen työn tekijöiden täytyy totta kai vähentää yläkropan vaatetusta meidän kaikkien iloksi ja vaaraksi. Saa nähdä, koska sitä karauttaa auton alle viettien otettua ylivallan mielestä.
Ehkä on toisaalta ihan hyvä, ettei meillä ole sitä autoa.. xD

Kaiken muuttorumban keskellä on mietitty alivuokralaisen ottoa. Tarjolla olisi ainakin kuubalainen mies, joka hyvin mahtuisi meidän olohuoneen vaatekomeroon tai sänkyjen alle... Yllättävän paljon täällä näkee etnisiä miehiä ja tarjonta on todettu melko kattavaksi. :P On räppäriä ja rapparia, rastafareista puhumattakaan. Aasialaisia löytyy aika paljon- ja ilman heitä olisimme kaupungin ainoat pyöräilijät.